Koulu ja opettajat ovat joutuneet aliarvostettuun asemaan Suomessa. Valtion talouden tasapainoilu ja yleisesti hyväksytyt vaatimukset pärjäämisestä globaalissa maailmantalouden kilpajuoksussa ovat saaneet myös yhteiskunnan arvot mukaan heiluriliikkeeseen. Nyt ollaan menossa kohti toista ääripäätä, entistä vahvempaa materialismia, jossa henkiset ja kulttuuriset arvot eivät paina paljoa kun valtion tai kuntien hallinnossa tehdään ratkaisuja siitä, mitä asioita suomalaisessa yhteiskunnassa tulee kehittää.
On aivan oikein, että olemme ylpeitä Suomen asemasta tilastoissa maana, jossa on vähän korruptiota, joka on kilpailukykyinen ja joka osaa hyödyntää huipputekniikkaa. Samalla seuraamme jännityksellä Nokian menestymistä maailmalla ja sen osuutta matkapuhelinten myynnissä. Ei pidä unohtaa, että tuo saavutettu menestyminen ei ole pelkästään taloudellisen ja teknisen osaamisen ansiota vaan suurin ansion kuuluu suomalaisuudelle, joka on sukua pohjoismaisuudelle. Kysymys on moraalista ja etiikasta, jotka viimekädessä ohjaavat ihmisen käyttäytymistä. Elämme humaanissa yhteiskunnassa, jossa empatialla ja lähimmäisen rakkaudella sekä pehmeillä, kulttuurisilla arvoilla on ollut pitkään vahva merkitys. Näiden ominaisuuksien avulla ja niitä arvostamalla menestymme myös kansainvälisessä kaupankäynnissä.
Koulu ja opettajat ovat avainasemassa kun halutaan kehittää suomalaisia yhteisöjä. Koulun rooli ja merkitys jokaisen lapsellisen talouden elämässä on merkittävä. Mikä muu laitos jakaa ilot ja surut kanssamme lähes kahdenkymmenen vuoden ajan niin orgaanisen tiiviisti, että se on näkyvä osa jokaista arkipäivää ja perheen jäsenten produktiivisuutta. Miten meni koulussa, onko läksyt tehty, minä päivänä joulujuhlat olivatkaan, aiotko jatkaa lukemista lukion jälkeen? Se ei ole verotoimisto, ei sosiaalitoimisto, ei rakennusvirasto eikä edes kauppakeskus.
Koulu on ainoa organisaatio, joka voi tarjota omalle ympäröivälle yhteisölleen mahdollisuuden ja lähes valmiin infrastruktuurin, jonka avulla yhteisöllisyyttä ja sen asukkaiden vastuuta omasta elämästään voidaan kehittää. Koulu sijaitsee keskeisellä paikalla kaupunginosaamme ja kyläämme. Varsin ammattitaitoiset opettajat kantavat vastuuta lapsiemme oppimisesta ja lapsuus- ja nuoruusajan kasvatuksesta. Jokainen koulu ylitsepursuaa tervettä energiaa, jota alueen yritysten, yhdistysten, laitosten, vanhainkotien ja kulttuurilaitosten ja ryhmien tulisi hyödyntää paremmin. Ne voisivat olla osa koulua ja sen opetusta ja samalla osa oman yhteisönsä kehittämistä. Yhteisenä motivoivana tekijänä ovat yhteinen paikalliskulttuuri ja historia sekä tavoitteet, jotka liittyvät paikallistalouden kehittämiseen, ympäristön turvallisuuden parantamiseen, vapaa-ajan mahdollisuuksien lisäämiseen sekä nuorten työpaikkojen luomiseen.
Koulun tehtävänä on tulevaisuudessa olla yhteisön yhteinen nimittäjä ja kunnan eri toimien tulee tukea opettajien ja oppilaiden työtä kaikin mahdollisin tavoin. Koulun innovaatiotyöpaja, johon myös vanhemmat osallistuvat, pystyy tehokkaammin huolehtimaan kylän ja kaupunginosan palvelujen ja talouden kehittämisestä sekä uusien työpaikkojen luomisesta kuin byrokraattiset TE-keskukset tai kovin yksinäisiksi ja työllistetyiksi jäävät kunnan johto elinkeinoasiamiehineen.
Otamme osaa kuntauudistuksen keskusteluun ja ehdotamme, että osa kuntien verorahoista jaetaan kylä- ja asukasyhdistyksille, jotka yhdessä koulujen kanssa ottavat kantaakseen vastuun oman yhteisönsä kehittämisestä. Tällöin päätöksiä ovat tekemässä ne ihmiset, jotka tuntevat parhaiten oman kylänsä olosuhteet ja jotka myös välittömästi tuntevat nahoissaan oman toimintansa tulokset. Puretaan byrokratiaa, kehitetään kyläkulttuuria, jaetaan vastuuta, vähennetään kunnan menoja ja huomataan, että koulumme sijaitsee todella keskellä kylää.
Helsingissä 24.10.2005
Eero-J Ahonala
Tuottaja
OldTown Interactive Oy